Kirjailijan tyttären ajatuksia

Pari päivää Kallioniemen mökillä takana. Juokseva vesi ja sisävessa ovat kuin kaukainen muisto vain. Jututin rauhallisen tiistaipäivän iloksi äitiäni Riittaa, Kalle Päätalon esikoistytärtä.

Vilja: Mitä luulet, miksi vielä vuonna 2019 niin moni on kiinnostunut Kalle Päätalosta?

Riitta: Siihen on varmasti monia syitä. Uudemmat kiinnostuneet ovat nähneet vanhemman sukupolven faneja, vaikkapa omia isejä tai isoisiä, ja sitä kautta innostuneet lukemaan kirjoja.

Osaa taas kiinnostaa historia. Vaikka elämme kaupungeissa ”Kallio-kuplassa”, on maalaiselämä kuitenkin hyvin lähellä vanhempien tai isovanhempien kautta.

V: Kallen kuolemasta on kohta 20 vuotta. Mitä asiaa tai ominaisuutta ikävöit isässäsi?

R: Keskusteluja. Monesti mietin, että olisi hauska puhua ajankohtaisista asioista, kuten esimerkiksi maahanmuutosta hänen kanssaan.

Ja toisaalta myös sitä, että kun vanhemmillani meni käymään, tunsi itsensä aina niin tervetulleeksi.

V: Mikä piirre isässäsi oli sinusta toisenlainen, kuin mitä julkisuudessa ehkä luullaan?

R: Hänen taitonsa kohdata ihmisiä on jäänyt ehkä vähälle huomiolle. Hän kuunteli, oli lämmin ja osoitti aidosti kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan.

V: Miten Kalle suhtautui julkisuuteen? Entä sinä?

R: Kallelle se oli toisaalta ahdistava ja vaikea asia, mutta toki varmaan myös hiveli itsetuntoa. Ei se pelkästään pahaa kuitenkaan ollut.

Itse ajattelen, että on hämmentävää, kun lapsuudesta asti tuntemani ihmiset nyt sanovat, että sinä olit silloin sen kuuluisan kirjailijan lapsi. Itselle se oli kuitenkin niin normaali asia, että isä kirjoitti. Nykyään suhtaudun julkisuteen aika passiivisesti.

V: Jos Kalle olisi vielä hengissä ja voisi hyvin, miten luulet, että hän suhtautuisi mobiililaitteisiin ja muihin 2000-luvulla tapahtuneisiin maailman muutoksiin?

R: Isähän oppi kirjoittamaan tietokoneellakin, eli ei välttämättä täysin kielteisesti suhtautuisi. Suhtautuminen olisi kuitenkin varmasti ristiriitaista. Ei hänellä kehitystä vastaan sinänsä mitään olisi ollut, mutta onhan ”mobiililaitemaailma” aika raskas vanhenevalle.

V: Mikä on parasta Päätalopäivissä?

R: Henki. Se hyvä, leppoisa, ihmisläheinen ja Päätaloa sopivasti kunnioittava henki, joka täällä vallitsee.

Kirjailijan tytär kirjoitushommissa valmistautumassa lauantain lukijatapahtuman puheenvuoroon.